perjantai 14. marraskuuta 2014

Anteeksi!

Amerikkalaiset (yhdysvaltalaiset? jenkit?) aina pilailevat kanukkien kustannuksella, sillä täällä yläkerrassa ollaan kohteliaampia kuin etelänaapurissa. Kanadalaiset sanovat "sorry" todella usein. Toisiin törmätessä, ja vaikka törmäys vältettäisiinkin pikaisella väistöliikkeellä, on silti parasta sanoa varmuuden vuoksi parit sorryt. USAn puolella vaan mennään ja törmäillään. Jotenkin tälläinen pahoittelu on hyvin kotoisaa minullekin, ovathan suomalaiset jotenkin turhankin pahoillaan olemassaolostaan. Tehdään kaikkemme ettei EU olisi meille vihainen, ja kerrostalossa eletään hiljaa kuin hiiret jotteivat naapurit vaan suutu siitä, että uskalsimme katsoa telkkaa kello 18:n jälkeen. Muistan, miten Turussa asuessani joku EU:n näppärä sääntö kielsi kaupoista käyrät kurkut. Niitä sitten iloisena ostelin torilta, superhalvalla. Siellä pahoillaan käyristä kurkuistaan olevat viljelijät myivät niitä pilkkahintaan. Tälläinen pahoittelu/kohteliaisuus kuitenkin ilmenee eri tavoin täällä ja kotomaassa. Kanadassa asiakasta palvellaan todella hyvin, ja jos asiakas on vähääkään tyytymätön, anteeksi pyydetään miljoona kertaa, eikä asiakkaan tarvitse hävetä tyytymättömyyttään. Mielestäni Suomessa on jotenkin noloa valittaa ruoasta ravintolassa tai palauttaa joku vaate vaikka kauppaan. Täällä se on ihan normaalia, eikä kukaan pahoita asiasta mieltään. Kanadalaiset ovat pahoillaan ehkä huonosta käytöksestä tai siitä, ettei joku ole iloinen, eivät niinkään omasta olemassaolostaan. Ainaiset sorryt saavat joskus olon tuntumaan siltä, että olen aina jonkun tiellä ja pahoillani siitä, että satuin seisomaan juuri siinä kohdassa, ja että joku kiireinen ympärilleen katsomatta törmäsi minuun. Suomessa huonosta palvelusta ei niinkään olla pahoillaan (ja jos palvelusta tms valittaa, saa yleensä tuntea olevansa väärässä ja kaikkien vaivana, näin ainakin omalla kohdallani), vaan ylipäätään siitä, että ollaan olemassa. Pitäisi oppia olemaan ylpeä ja onnellinen siitä että on olemassa. Ja jos on tyytymätön palveluun, niin pitäisi saada ihan reilusti valittaa. Valittamisen hienoutta opettelen vielä itsekin, mutta olen jo paljon oppinutkin. Ja ainahan voi valittaa blogissa ellei päin naamaa viitsi..

Vain elämää-ohjelman tiimoilta on Facebookini ollut täynnä mielipiteitä suuntaan ja toiseen koko syksyn ajan. Olen yrittänyt pysyä kärryillä näissä viihdemaailman jutuissa, mutta eihän se onnistu kun en osaa/jaksa ottaa selville miten suomalaisia telkkaohjelmia saisi täällä näkyviin. Tai no, näkyyhän noi Linnan juhlat YLE Areenan kautta. Ja merisää. YouTubesta olen sitten kuunnellut noita esityksiä, ja ihmetykseni olikin suuri kun tajusin, että Toni Wirtanen osaa jopa laulaa. Ei millään pahalla teinirakkauttani Apulantaa kohtaan, mutten koskaan pitänyt heidän musiikkiaan laulutaitojen kannalta kovin vaativana (omat taitoni eivät niihin toki riitä, mutta oma mölinäni ei kyllä kuulosta minkäänlaiselta laululta kuin ehkä vahingossa, ja kuulijan ollessa noin kymmenen promillen humalassa). Muiden biisejä tulkitessaan Tontsa on ihan oikeasti laulanut, ja yllättävän hyvin. Tässä minun kannanottoni Suomen viihdemaailman nykytilaan. Itsenäisyyspäivänä voisinkin livenä täällä blogissa kommentoida minulle tuntemattomien ihmisten juhla-asuja Saulin isännöidessä itsaribileitä. Hyvä idea! En ole ikinä ymmärtänyt, miten juhlia juontavat ihmiset tietävät niin monen julkkiksen/poliitikon nimet. Ylipäätään nimien kanssa minulla on suuria vaikeuksia, ja ihmiset jotka muistavat tapaamiensa ihmisten tai julkkisten nimiä roppakaupalla, muistuttavat robotteja. Tietokoneita. Googlen kuvahakua.

Toinen ihmeellinen ihmistyyppi on laulujen sanoja muistavat ihmiset. Ja ne, jotka kuulevat sanat oikein. Kuten mainittu, olen ollut Anna mulle piiskaa-aikoina Apulanta-fani, ja vasta Jenni Vartiaisen tulkintaa biisistä kuunnellessani tajusin vuosikausia laulaneeni biisiä väärin. Pitkään luulin R.E.M.in biisin kertovan iloisista kiinalaisista, kunnes joku kertoi minulle, että biisi on Shiny happy people, ei chinese happy people. Miten sitten artistit muistavat omien biisiensä sanoja? Kesällä oltiin Metallican keikalla, ja vika biisi valittiin yleisöäänestyksen perusteella kolmesta vaihtoehdosta. Miten on mahdollista muistaa kymmenien biisien kaikki sanat niin, että ei ole mitään väliä mikä pitää soittaa/laulaa? Minä muistan numeroita ja ihmisten horoskooppeja. Tosi hyödyllistä.

ps. Toni Wirtanen on horoskoopiltaan oinas. Sauli Niinistö on neitsyt. Tälläisiä juttuja mun aivot on täynnä.


Ei kommentteja: