torstai 11. joulukuuta 2014

Ikävä nollia ja vitosia

Suomessa pesuaineet ja ruoat ja muut myydään pakkauksissa, joissa on tavaraa sisällä millilitroissa mitattuna jonkun tasaluvun (tai viitoseen päättyvän luvun) verran. Ei täällä. Ymmärrän, että Kanadan ja USA:n markkinoilla pyörivät tuotteet ovat suureksi osaksi samoja, ja että koska USA on väkiluvultaan suurempi maa, tuotteet pakataan heidän tottumustensa mukaisesti. Tilavuus mitataan siis yksikössä fluid ounce, jolle en minuutin kestäneistä perusteellisista etsinnöistä huolimatta löytänyt suomennosta. Tämä yksikkö on noin 29,6 millilitraa, mistä johtuen sitten esimerkiksi kaljatölkissä on 473 ml kaljaa, kaljapullossa 341 ml samaa tavaraa, mehutiivistepakkauksessa 52 ml tujua mehua ja soijakastiketta on pullossa 148 ml. Pesuainepuolella tiskisaippuaa on pullossa 532 ml, mutta pikainen retki kylppäriin paljasti, että ihmispesuaineissa mennään tasamillien mukaan. Saippuaa on 300 ml (10.15 fl.oz) ja hoitoainettakin tarkat 25.36 fl.oz, eli 750 ml. Eihän tämä asia elämääni mitenkään hankaloita, mutta tykkään tasaluvuista. Lisäksi herää kysymys, että onko sitä olutta nyt varmasti siinä pullossa 341 milliä, eikä vain esimerkiksi 340 ml. Tälläisissä tuotteissa, jotka liukuhihnalla pullotetaan, on aina virhemarginaali, eli puolen litran pullossa on noin 500 ml juotavaa. Virhemarginaali lienee muutama millilitra molempiin suuntiin. Matematiikkatietoisku: luvussa 500 on yksi merkitsevä numero, se viitonen. Nollat ovat siinä vain ikäänkuin täytteenä, arvauksena, ne ovat niin sanotusti epävarmoja sallien tuon virhemarginaalin. Luvussa 341 on kolme merkitsevää numeroa, eli virhemarginaalille ei matematiikan rajoissa jätetä juurikaan tilaa. Olutpullossa voi siis matemaattisesti ajateltuna olla olutta 340,5-341,4 millilitraa. Ehkäpä täällä sitten vaan pullotetaan noita elintarvikkeita varsinkin tosi tarkasti. Miksei kaikki voi noudattaa samaa (mieluiten SI-) mittausjärjestelmää??!

Kertausta, tästä olen purnannut jo aiemminkin.. Kanadahan periaatteessa on SI-järjestelmän piirissä, mutta tuo etelänaapuri aiheuttaa sen, että monet asiat mitataan jaloissa ja tuumissa ja paunoissa. Ja Fahrenheitit ovat myös käytössä, sillä hellat ja kotien lämmitysjärjestelmät on valmistettu USA:n markkinoita ajatellen. Nopeusrajoitukset ovat muodossa km/h, mutta autoissa on myös pienemmällä printillä mph-lukemat siltä varalta, että me täältä Kanadasta ajamme kylään USA:n puolelle. En tiedä, onko amerikkalaisten käyttöön myytävissä autoissa km/h-luvut varmuuden vuoksi. Tuskin. Ihmisten pituudet ilmoitetaan ajokortissa senteissä, mutta kaikki kertovat pituutensa jalkoina ja tuumina. Paitsi minä. Minä olen edelleen 175 senttimetriä pitkä, vaikka joku kierosilmäinen ajokorttitäti mittasi seinään teipatun jalka-ja-tuuma-asteikon mukaan pituuteni niin, että hänen tietokoneensa muutti tiedon senteiksi ja printtasi sen ajokorttiini. Olen ajokorttini mukaan 179 senttiä pitkä. Yritin sanoa hänelle, etten kyllä ole, mutta turhaan. Miksi pituus ylipäätään pitää ilmoittaa kotiosoitteen ohella ajokortissa? Varsinkin yksiköissä, joita kukaan ei tunnu ymmärtävän? Jos ollaan huolissaan väärien papereiden käytöstä tai muusta, eikö olisi syytä ilmoittaa pituus yksiköissä, joita kanukit ymmärtävät? Kaikkein eniten jokapäiväistä elämääni häiritsevät Fahrenheitit. Monesti ihmiset sanovat jotain tyyliin "70 astetta on kiva lämpötila". Siinä sitten hetken mietittyäni ymmärrän, että varmaan on nyt Fahrenheiteista kyse, ja nopeasti lasken päässäni että kyse on 21.1 Celsius-asteesta. Muuntokaavahan on helppo, C=(F-32)/1,8. Maailma olisi parempi paikka ilman Fahrenheit-asteikkoa. Ihan varmasti.

Ei kommentteja: